Aa, aa, Heikki
"Aa, aa, Heikki, kissa se langoilla leikki."
Aa, aa, Heikki sanat
Aa, aa, Heikki,
kissa se langoilla leikki.
Ai, ai, veitikka,
et saa lankoja sotkea.
Surrur, rukki,
tarhassa suuri pukki.
Ai, ai, veitikka,
et saa pukkia härnätä.
Äidin rukki,
suuri kuin pellavatukki.
Ai, ai, veitikka,
et saa rukkihin koskea.
Laulun tausta
Aa, aa, Heikki on perinteinen suomalainen tuutulaulu, jonka juuret ulottuvat Ruotsiin asti. Säveltäjä on ruotsalainen Alice Tegnér (1864–1943), joka oli yksi 1800- ja 1900-lukujen taitteen merkittävimmistä lastenlaulujen säveltäjistä. Suomenkieliset sanat on kirjoittanut Edith Polón.
Laulu kertoo kissan ja muiden kotieläinten pikkuiselle lapselle tuottamista verskauksista: kissa sotkee langat, pukki houkuttelee riehumaan ja äidin rukki on kielletty esine. Leikkisä “ai, ai, veitikka” -toistuma on juuri sopivan varoitteleva, jotta pienen lapsen silmät alkavat painua kiinni.
Tuutulaulujen erityinen rooli
Tuutulaulut ovat yksi vanhimmista lasten rauhoittamisen keinoista. Tutkimukset osoittavat, että tasainen rytmi ja pehmeä melodia aktivoivat lapsen parasympaattisen hermoston, eli kehon lepo- ja palautumistilan. Laulun rakenne — toistuvat melodiat ja ennakoitavat sanoitukset — antaa lapselle turvallisuuden tunteen.
“Aa, aa, Heikki” on tallennettu lukuisille levyille vuosikymmenten saatossa, ja se on pysynyt suosiossa juuri yksinkertaisen ja rauhoittavan sävelmänsä ansiosta. Laulu sopii erityisesti iltoihin, kun arjen kiireestä siirrytään uneen.